Koirapuistoilua ja sen analysointia

Tänään tuli tehtyä vierailu koirapuistoon. Rambo on siitä jännä koira, että sen lähettyvillä pitää olla tarkka sanoistaan. Vuosien saatossa Rambo on oppinut mitä sana ”puisto” tarkoittaa ja sen kuultuaan laittaa vaihteet päälle ja menoksi, suuntaakaan ei tarvitse miettiä, kyllä se sinne tiensä löytää. Oma analyysini Rambon koirapuistokäyttäytymisestä on seuraava: Rambo ei ole kovin vauhdikas menijä puistossa, enemmänkin rauhallinen tarkkailija ja paikkojen nuuskija (tämä pätee silloin kun olemme yksin puistossa). Useamman koiran ollessa puistossa, riippuu Rambon olemus kyseisten koirien olemuksesta mutta yleensä jos puistossa on useampi koira, Rambolla on tapana viettää enemmän aikaa puiston ihmisten parissa kuin hengailla lajitoveriensa kanssa. Hyvin usein joudun rohkaisemaan poikaa tekemään tuttavuutta muiden nelijalkaisten kanssa, siltä kun loppuu rohkeus vieraiden koirien, vaikkakin kilttien läheisyydessä ja usein Rambo irvisteleekin puiston muille koirille kokiessaan olonsa epävarmaksi. Kiinnostavien narttujen ollessa puistossa ei epävarmuudesta kuitenkaan tarvitse huolehtia, Rambolla riittää aina virtaa tyttöjen jahtaamiseen ;)

Tänään kävimme lenkin päätteeksi siis läheisessä puistossa, jossa isojen koirien puolella oli vain yksi koira omistajineen ja pienten puoli oli tyhjä. Portille päästyämme iso musta aloitti raivoisan haukkumisen aidan takana ja Rambo siihen tietysti vastasi pienellä kiihtymisellä ja haukkumisella. Kun päästin Rambon vapaaksi, se vähän aikaa piti tuijotuskilpailua ison mustan uroksen kanssa ja sitten vapautui tutkimaan paikkoja omaan rauhalliseen tyyliinsä. Pian teinkin mielenkiintoisen havainnon: isojen puolella ollut musta uros ei inahtanutkaan paikaltansa aidan vierestä koko sinä aikana kun olimme puistossa, Rambon jolkotellessa puistoa ympäri, musta oli kuin patsas. Päätin sitten kokeilla että saako patsaan eloon jos sitä menee vähän lähemmäs: bingo, heti kun vähänkään lähestyi aitaa aloitti iso musta taas raivoisan haukkumisensa omistajien istuessa suppisuuna paikoillaan. Kyllä he vähän yrittivät mustaa kutsua, mutta ei se totellut tietenkään kun piti vahtia. Jännä oli huomata kahden eri koiran erot samassa ympäristössä: uros a pystyy tutkimaan paikkoja ja olemaan puistossa vaikka aidan takana onkin koiria kun taas uros b kadottaa kaiken muun ympäriltänsä kun näkee toisen koiran samassa tilassa. Oma veikkaukseni on että isolla mustalla on liian voimakas vartiointivietti, koirapuiston kun ei pitäisi olla kenenkään koiran ns. ”omaa reviiriä” vaikka siellä omien ihmisten kanssa ollaankin.

Kuvia puistosta (klikkaamalla kuva isommaksi):

"Mitä? Miten niin en voi vain seistä?"

                                     

"Okei, nuuhkitaan paikkoja sitten!"

                                   

"Kuulit sä jotain? mikä se oli?"

                                           

                                                 

Valppaana ja häntä ojossa, jotain mihin töpöhäntäiset corgit ei pysty ;)