Sivut

torstai 12. tammikuuta 2012

Anna juustoo ja nakkii niin mä oon sun!

Tänään alkoi ohitus-ja hihnakäytöskurssimme. Jännitin etukäteen kurssille menoa, koska mielessäni kummitteli ajatus Rambosta kurssin häpeäpilkkuna (vaikka olinkin varma että kurssi sujuu hyvin). No, paikan päälle saavuttuamme huomasin olevani Rambon kanssa ainut paikalla olija ja kurssin ohjaaja kertoikin että meidän lisäksemme tänään kurssille ottaisi osaa vain yksi toinen koirakko. Ensi viikolla olisi sitten enemmän osallistujia. Tämä tietenkin sopi mainiosti koska vähemmän muita koiria -> vähemmän Rambo rähjää.

Tunti aloitettiin keskustelemalla Rambosta ja omista koulutustekniikoistani, mitä Rambo osaa jne. (toinen koirakko oli ohjaajalle tuttu jo aiemmalta kurssilta joten heidän ei tarvinnut keskustella paljoakaan). Keskustelun jälkeen ohjaaja kertoi mihin kurssilla pyritään ja millä tavalla. Kun olin ymmärtänyt kaiken, ohjaaja kehoitti aloittamaan Rambon kanssa perusteista eli vierelle tulosta (koira kiertää vasemmalta puolelta jalkojen takaa oikealle puolelle ja istuu jonka jälkeen lähtee kontaktia pitäen seuraamaan vierellä). Tämä osoittautuikin aika haastavaksi, itsellä kun ei tekniikka tahtonut osua kohdalleen käsien, jalkojen ja talutushihnan kanssa, mikä johti siihen että Rambo ei jaksanut pitää kontaktia kun olin saanut sen jalkojeni taakse namin avulla vaan namin syötyään palasi eteeni (piru vie kun pitää omistaa lyhyet kädet >:/) Tätä pitää vielä harjoitella ahkerasti, mutta eiköhän se lähde sujumaan kun meikä tajuaa oikean tekniikan käsien, jalkojen sekä hihnan yhteispeliin...

Vierelle tulo -harjoittelun jälkeen vuorossa oli seuraamisen harjoittelu, mikä ei Rambolle tuottanut yhtään vaikeuksia :). Rambo osaa seurata ja pitää kontaktia seuratessa suht hyvin joten ohjaaja olikin tyytyväinen näkemäänsä ja aloimme suoraan harjoittelemaan toisen koiran ohittamista. Parimme oli musta cockerspanieliuros emäntänsä kanssa ja cockerin emäntä kertoikin ohituksien olevan haasteellisia (sama juttu meillä, siksi kurssilla ollaankin :P). No, juusto-ja nakinpaloja käteen ja reippaasti ohi uudestaan ja uudestaan. Ensin kävelimme molemmat toistemme ohi, sitten toinen pysyi paikallansa kun toinen meni kiertäen ohi. Lopputulos oli ällistyttävä: vaikka pojat välillä toisiaan vilkuilivatkin ohittaessa, niin kumpikaan ei alkanut rähjäämään vaan molemmat olivat nätisti hiljaa (ja ohitimme toisemme myös todella läheltä) :D.

Itse koin valaistumisen tunnin aikana: Rambon yhdeksän elinvuoden aikana en ole koskaan aiemmin käyttänyt palkkiona juustoa ja nakkia vaan aina pelkästään koirannameja. Kurssille kehoitettiin ottamaan mukaan paljon erilaisia nameja: juustoa, nakkia, lihapullia jne., joten kuuliaisesti viipaloin mukaan juustoa ja nakkia. Ja mitä tapahtuu kun Rambo tajuaa että mulla on taskussani näitä rasvaisia herkkuja norminamien sijaan? Rambo pitää kontaktin meikään melkein täydet 45 minuuttia väsymättä, silmät loistaen ja kuola valuen! Olin suoraan sanoen hämmentynyt Rambon jatkuvasta ja jakamattomasta huomiosta ja kun ymmärsin että miksi se näin innokkaasti jaksaa mua "palvoa" (ANNA JUUSTOO JA NAKKII!!!) niin mielessäni kysyin itseltäni: Miksi voi miksi en ole aiemmin älynnyt käyttää juustoa ja nakkia palkkioina?!? Olen kuitenkin aina tiennyt että Rambo on ruokaan menevä poika, joten ruoka toimii sillä palkkiona esim. leluja paremmin. En voi kun todeta: niin sitä pitää, parempi myöhään kun ei milloinkaan vai mitä?

Ensi viikolla menemmekin kurssille jo keskiviikkona, ohjaaja ehdotti tätä koska silloin saisimme haastavamman kurssikaverin Saksanpaimenkoiramixistä. Tämä sopii meille hyvin koska sussarit todellakin ovat Rambolle vaikea ohitettava, ja meillä meni cockerin kanssa tänään ehkä vähän liiankin hyvin :P.

Rambon kouluttamisessa näitä kahta ei voita mikään!

                                     Pic by http://www.colourbox.com/media/2268033

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Tästä se alkaa: tassua toisen eteen ja koirakouluun mars!

Nyt on tapahtunut ihme: minä, joka yleensä tartun tilaisuuksin viimeisellä hetkellä olen tehnyt päinvastoin ja tarttunut tilaisuuteen sen ensimmäisellä hetkellä!


Kuten viimeksi kirjoitin, tämän vuoden tärkein tavoite on osallistua rähjäämättä hihnassa -kurssille. Alunperin ajattelin kurssin osuvan keväälle/kesälle, mutta sitten sattuma puuttui peliin: selailin eilen Koirat.comin Tapahtumat –osiota huvin vuoksi, kun silmiini osui koirakouluttajat Koirakuonolaisten ilmoitus ohitus- ja hihnakäytöskurssista joka pidetään 12.1 alkaen Malminkartanossa. Me asumme Kaarelan alueella Helsingin rajamailla, joten olen tottunut siihen ettei täälläpäin järjestetä mitään koiriin liittyvää koskaan. Voitte arvata että ilmoituksen huomatessani olin iloisesti yllättynyt :) Pakkohan tähän tilaisuuteen oli tarttua, joten ilmoittautuminen torstaisin pidettävälle 8 kerran kurssille lähti eilen (samana päivänä kun ilmoitus julkaistiin, hyvä minä :P) ja vastauksen sähköpostiini sain tänään: me olemme yksi kuudesta koirakosta jotka pääsevät kurssille :D. Tämä on eittämättä paras syntymäpäivälahja, mitä remmirähisijäkoiran ihminen voi saada!!!. Kurssi alkaa siis 12.1 ja kestää 1.3 asti, jee jee tuskin maltan odottaa! (Rambo varmasti on eri mieltä ;P)






perjantai 30. joulukuuta 2011

Uusi Vuosi, Uudet kujeet...Sama vanha Rambo?


Vuosi 2011 lähenee loppuaan. Uusi vuosi antaa tunnetusti uudet mahdollisuudet koiran kanssa harrastamiseen joten ensi vuodelle meillä onkin suunnitteilla seuraavaa:

1.   Osallistuminen Räyhäämättä Hihnassa -kurssille. 
      
      Hihnakäytös on Rambon ongelma numero Uno. On aina ollut ja nyt olen (vihdoinkin) päättänyt osallistua kurssille jotta Rambo saataisiin lopettamaan hihnassa räyhääminen. Kun ei omat keinot ole yhdeksään vuoteen tehonneet niin annetaanpa ammattilaisten auttaa, luulisi äänen Rambon kellossa muuttuvan asiansa osaavien avulla (tai sitten ei prkl…).

2.  Rambon (uudelleen) sosiaalistaminen.
      
      Aina puhutaan kuinka tärkeää koiranpentujen sosiaalistaminen on ja se onkin TODELLA tärkeää koska jos pentuaikana menee sosiaalistamisessa jokin pieleen niin sitten ongelmat ovat edessä koiran kasvettua aikuiseksi ja sosiaalistamisen saa/joutuu tekemään taas uudestaan. Rambo on juuri tällainen tapaus: kun se pentuna on joutunut muiden koirien vihan kohteeksi niin nyt ei sitten osu kemiat muiden koirien kanssa yhteen lainkaan, Rambo selvästi pelkää muita koiria enemmän kuin tykkää niistä. Tutut koirat ovat tietenkin ok mutta kaikki muut sitten ajetaan räyhäämällä pois tai kierretään kaukaa, kivoja pentujakin Rambo juoksee karkuun hihnassa minkä kerkeää joten uudelleen sosiaalistaminen on todellakin paikollaan. Jos kaikki muut Suomen koirat olisivat narttuja niin meillä ei olisi mitään ongelmaa, koska narttuja Rambo rakastaa (se kun ei voi hormoneilleen mitään). Tavoitteena on siis ensi vuonna tehdä enemmän käyntejä koirapuistoon ja tapahtumiin joissa on paljon ihmisiä ja/tai koiria. Siedätys on siis meidän vuoden 2012 SANA.

 3. Perustottelevaisuutta, virikkeitä, terveydenhoitamista ja muuta normiarkea.

      Yllämainittujen asioiden ohella tavoitteena tietenkin on jatkaa myös normaalia tottelevaisuuskoulutusta, Rambon aktivointia ja fyysistä terveydenhoitamista.


          

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tassut kutisevat, valkeaa lunta odotellessa...


Huokaus. On joulukuun 5. päivä Helsingissä ja ulos astuessa huomaa jotain puuttuvan: Maa ei ole valkea lumesta vaan märkä vedestä. Missä meidän lumet on?? Syksyn kurakelien venyessä joulukuulle on koiranhoitajan kärsivällisyys koetuksella jokapäiväisen putsausrumban kanssa: vatsan alunen ja neljä tassua huuhdellaan suihkussa kolme kertaa päivässä. Tätä meidän viimeaikojen normaalia putsausrituaalia pahentaa se fakta että näiden pirun kurakelien takia Rambon tassut punoittavat ja kutiavat siihen malliin että ilman järeitä vahti- ja hoitotoimenpiteitä poika nuolee ja järsii tassunsa rikki takuuvarmasti :( Kutinarumban alettua kaksi viikoa sitten Rambo sai ensin kokeiltavaksi yksinkertaiset siteet pahiten punoittavien tassujensa ympärille mutta yön aikana Rambo lutkutti ne märiksi joten lopulta piti ottaa käyttöön varma estokeino: kauluri. Nyt on siis viimeisen kahden viikon aikana kotona ollut ”Rambon tassusirkus” kun pojan tassuja on hoidettu suihkulla, Betadinella ja Dermacoolilla  ja ”Ei!” sana on kaikunut kun pojan on yllättänyt tassujansa nuolemasta (ennen kauluria). Kaulurin käyttöönoton jälkeen tassujen tilanne on parantunut: tassujen päivittäinen hoitaminen on auttanut ja tassut eivät kutise enää paljoakaan, kaulurille ei siis ole tarvetta kun poika ei tassujansa ole nuollut. Nyt hartain toiveeni on se että lumet sataisivat maahan pian jolloin Rambon putsauksessa pääsisi helpommalla. Rambo on kilttinä poikana onneksi tottunut päivittäisiin tassujenhoitotoimenpiteisiin (kuvat alla) mutta aina välillä pitää kuitenkin vähän hangoitella vastaan ja vinkua surkeasti säälipisteiden toivossa ;)

ENSIN: "YHYY! Tää ei ole yhtään kivaa!"


SITTEN: "KROOH PYYH, taidanpa ummistaa simmut ihan hetkeksi vain..."


tiistai 29. marraskuuta 2011

Koirapuistoilua ja sen analysointia


Tänään tuli tehtyä vierailu koirapuistoon. Rambo on siitä jännä koira, että sen lähettyvillä pitää olla tarkka sanoistaan. Vuosien saatossa Rambo on oppinut mitä sana ”puisto” tarkoittaa ja sen kuultuaan laittaa vaihteet päälle ja menoksi, suuntaakaan ei tarvitse miettiä, kyllä se sinne tiensä löytää. Oma analyysini Rambon koirapuistokäyttäytymisestä on seuraava: Rambo ei ole kovin vauhdikas menijä puistossa, enemmänkin rauhallinen tarkkailija ja paikkojen nuuskija (tämä pätee silloin kun olemme yksin puistossa). Useamman koiran ollessa puistossa, riippuu Rambon olemus kyseisten koirien olemuksesta mutta yleensä jos puistossa on useampi koira, Rambolla on tapana viettää enemmän aikaa puiston ihmisten parissa kuin hengailla lajitoveriensa kanssa. Hyvin usein joudun rohkaisemaan poikaa tekemään tuttavuutta muiden nelijalkaisten kanssa, siltä kun loppuu rohkeus vieraiden koirien, vaikkakin kilttien läheisyydessä ja usein Rambo irvisteleekin puiston muille koirille kokiessaan olonsa epävarmaksi. Kiinnostavien narttujen ollessa puistossa ei epävarmuudesta kuitenkaan tarvitse huolehtia, Rambolla riittää aina virtaa tyttöjen jahtaamiseen ;)

Tänään kävimme lenkin päätteeksi siis läheisessä puistossa, jossa isojen koirien puolella oli vain yksi koira omistajineen ja pienten puoli oli tyhjä. Portille päästyämme iso musta aloitti raivoisan haukkumisen aidan takana ja Rambo siihen tietysti vastasi pienellä kiihtymisellä ja haukkumisella. Kun päästin Rambon vapaaksi, se vähän aikaa piti tuijotuskilpailua ison mustan uroksen kanssa ja sitten vapautui tutkimaan paikkoja omaan rauhalliseen tyyliinsä. Pian teinkin mielenkiintoisen havainnon: isojen puolella ollut musta uros ei inahtanutkaan paikaltansa aidan vierestä koko sinä aikana kun olimme puistossa, Rambon jolkotellessa puistoa ympäri, musta oli kuin patsas. Päätin sitten kokeilla että saako patsaan eloon jos sitä menee vähän lähemmäs: bingo, heti kun vähänkään lähestyi aitaa aloitti iso musta taas raivoisan haukkumisensa omistajien istuessa suppisuuna paikoillaan. Kyllä he vähän yrittivät mustaa kutsua, mutta ei se totellut tietenkään kun piti vahtia. Jännä oli huomata kahden eri koiran erot samassa ympäristössä: uros a pystyy tutkimaan paikkoja ja olemaan puistossa vaikka aidan takana onkin koiria kun taas uros b kadottaa kaiken muun ympäriltänsä kun näkee toisen koiran samassa tilassa. Oma veikkaukseni on että isolla mustalla on liian voimakas vartiointivietti, koirapuiston kun ei pitäisi olla kenenkään koiran ns. ”omaa reviiriä” vaikka siellä omien ihmisten kanssa ollaankin.

Kuvia puistosta (klikkaamalla kuva isommaksi):

"Mitä? Miten niin en voi vain seistä?"

                                     

"Okei, nuuhkitaan paikkoja sitten!"

                                   

"Kuulit sä jotain? mikä se oli?"
                                           
                                                 

Valppaana ja häntä ojossa, jotain mihin töpöhäntäiset corgit ei pysty ;)

                         

maanantai 28. marraskuuta 2011

Koirakuiskaaja saapuu Suomeen!

Juuri äsken sain Petsien kautta tiedon että Koirakuiskaaja Cesar Millan saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa! Olen todella iloinen, koska siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin Cesarin tv:ssä, olen halunnut kuulla ja nähdä hänet livenä. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa että en ole mikään Cesar fanaatikko tai uskovainen, olen tv:stä katsonut hänen ohjelmaansa ja todennut yksinkertaisesti että hänen metodinsa selvästi toimivat huonokäytöksisiin koiriin.

Cesarin show on Hartwall Areenalla 29.5.2012 klo 19.30. Liput tulevat myyntiin 1.12.2011 klo 9:00 Lippupisteellä, liput 79 e (platinalippu), 59/49/39 e

http://www.lippu.fi/tickets.html?affiliate=ADV&fun=search&action=search&doc=search%2Fsearch&detailadoc=erdetaila&detailbdoc=evdetailb&kudoc=artist&sort_by=score&sort_direction=desc&fuzzy=yes&suchbegriff=cesar+millan

                                                    kuva by Houston PetTalk

XL corgi: isompi on parempi?

Uusi viikko, uudet kujeet...bloggaus alkakoon!



Rambo sai tänään tehtäväkseen kiivetä eläinlääkärin vastaanoton eteisen lemmikkivaa'alla punnittavaksi. Rambo on aina ollut mittasuhteiltaan normicorgia isompi, FCI:n virallisen rotumääritelmän mukaan ihanne pembrokeurokset painavat 10-12 kg ja ovat säkäkorkeudeltaan 25-30 cm. No, mittanauhalla mitattuna Rambon säkä on noin 31-32 cm (pitääpä mitata uudestaan...) ja paino on vuosien saatossa vaihdellut 17 kg:stä 19 kg:hen. Viime vaakakäynti kesällä näytti 18 kg, joten jännitin hieman punnistusta, tavoitteena on kuitenkin aina ollut saada Rambon paino niin "ihanteelliseksi" kuin mahdollista (pembrokeilla 9-12 kg on tämän päivän ihanne edelleen vaikka corgien koko on ollut kasvamaan päin jo jonkin aikaa. Tekevätkö kasvattajat sitten väärin kun jalostavat kooltaan yhä isompia uusia corgipentuja maailmaan ja nämä pennut eivät aikuisena mahdu rotumääritelmän raameihin jolloin esim. näyttelyharrastus kärsii?)

Rambon noustua aseman uudelle vaa'lle (mikä on huomattavasti vanhaa parempi, vanhassa luvut heittelehtivät ylös alas koko ajan ja tarkkaa painolukemaa oli siksi vaikea antaa lääkärille mutta uusi vaaka näyttää vain yhden lukeman ja pysyy siinä, jes!) koin iloisen yllätyksen kun vaaka näytti luvun 17,5 kg!!!!!! :D Rambo sitten tuijotti ihmeissään kun hihkuin: "Rambo sä oot laihtunu, jee sä oot laihtunu!" Ei voi olla kuin tyytyväinen, Rambosta kyllä näkee paljaalla silmälläkin että painoa on kadonnut vyötäröltä. Ja vieläkin on vara hoikistua noin 0,5-1 kg, jos 16 kg:hen pääsisi niin se olisi varmasti passeli paino Rambolle, iso mies kun ei raameilleen mahda mitään.



                            12 kiloa? nauran teidän 12 kilolle! ha ha haa! tuumaa Rambo